Työn ja vapaan on oltava tasapainossa
EU:n keskiarvoon nähden suomalaisten kokoaikatyöaika on pidempi tai lyhempi riippuen mittaustavasta. Tulokseen vaikuttaa se, mitä ja kenen työaikoja vertaillaan. Esimerkiksi Kokoaikatyötä tekevien keskimääräinen viikkotyöaika 2019 (tuntia/vko, Eurostat, 2020). Eurostatin tilaston perusteella Suomessa kokoaikatyötä tekevien viikkotyöaika on tyypillistä pohjoismaista tasoa. Ruotsissa keskimääräinen viikkotyöaika on hieman pidempi, mutta Tanskassa ja Norjassa hieman lyhyempi kuin Suomessa.
Suhteellisen vauraissa Pohjoismaissa on ollut mahdollista saavuttaa kohtuullinen toimeentulo kohtuullisilla työajoilla. Osa kansakunnan lisääntyneestä vauraudesta on käytetty Pohjoismaissa viime vuosikymmeninä myös työajan lyhentämiseen.
Suomessa myös naiset ovat yleisesti tehneet kokoaikatyötä. Useissa EU-maissa naisten työaikojen pituus on hyvin riippuvaista äitiydestä. Näissä maissa palkataan useimmin lapsettomia naisia, jotka tekevät kokoaikatyötä huomattavasti useammin kuin hoivaikäisten lasten äidit. Suomessa yhteys äitiyden ja työajan pituuden välillä ei ole yhtä selkeä. Suomalainen päivähoitojärjestelmä on mahdollistanut sen, että pienten lasten äidin pystyvät osallistumaan työelämään. Tämä on merkittävä tasa- arvopoliittinen kysymys, jossa Suomi on onnistunut varsin hyvin.
Kokoaikatyö on edelleen hallitseva työaikamuoto Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vallitsevat työajat Suomen työmarkkinoilla olisivat jäykät tai yhdenmukaiset vaan tilanne on lähinnä päinvastoin. Sellainen perinteinen työaikajärjestelmä, jossa työt alkavat ja päättyvät joka päivä samaan aikaan, eikä taukojen sijoitteluun voi vaikuttaa, on nykyään melko harvinainen. Monista muista maista poiketen Suomessa työaikojen joustavuutta on lisätty vähentämättä kuitenkaan kokoaikatyön tekemistä.
Työaikajoustoissa huomioitava myös työntekijän tarpeet
Suomessa työajat ovat Euroopan joustavampia (6th European Working Conditions Survey, 2015) Useimmiten työajan joustot lähtevät kuitenkin Suomessakin tuotannon tai työnantajan tarpeista, eivät niinkään työntekijän tahdosta.
Työnantajalähtöisiä joustoja ovat esimerkiksi ylityöt, vuoro- ja yötyö sekä vastentahtoinen osa-aikatyö. Työntekijän tarpeisiin vastaavat työ- aikajoustot ovat esimerkiksi liukuva työaika, työaikatilit ja -pankit sekä mahdollisuus osa-aikatyöhön. Vaikka joustavaa työaikaa tekevien osuus on SAK:laisten joukossa lisääntynyt vuosien mittaan tasaisesti, yli puolella työntekijöistä päivittäinen työaika ei kuitenkaan jousta lainkaan. Liukuva työaika on käytössä 15 prosentilla ja työaikapankki 27 prosentilla SAK:laisilla aloilla työskentelevistä (SAK:n työolobarometri 2020).
SAK:n mielestä sekä tuotannollisista syistä johtuvien että työntekijän tarpeista lähtevien työaikajoustojen määrä tulisi olla tasapainossa. Edelleen liian usein joustot merkitsevät työntekijälle vaikeuksia sovittaa yhteen työ ja yksityiselämä. Työntekijöiden mahdollisuutta vaikuttaa omiin työaikoihin on lisättävä. Jos työaika joustaa myös työntekijöiden tarpeiden mukaan, lisää se työn tekemisen mielekkyyttä ja auttaa jaksamaan sekä jatkamaan työelämässä pidempään.
Suomalaiset kokevat työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeammaksi kuin pohjoismaiset naapurinsa. Suomalaisista vajaa kolmannes (32 %) saa sovitettua työn ja muun elämän yhteen erittäin hyvin, kun tanskalaisista näin kokee lähes puolet (46 %), ruotsalaisista 38 prosenttia ja norjalaisista 43 prosenttia (6th European Working Conditions Survey, 2015). Vaikka Suomi on Pohjoismaiden kärkeä liittyen työaikajoustojen yleisyyteen työpaikoilla, työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa Suomi on jäänyt selvästi jälkeen muista Pohjoismaista.
Suomessa tehdään vuorotyötä suurin piirtein saman verran kuin Euroopassa keskimäärin. Kaikista palkansaajista noin joka viides tekee vuorotyötä, mutta SAK:laisista peräti 38 prosenttia. Yötyötä tehdään Suomessa hieman yleisemmin kuin Euroopassa keskimäärin (6th European Working Conditions Survey, 2015).
SAK:laisista työntekijöistä yötyötä tekee joko säännöllisesti tai satunnaisesti lähes joka neljäs (23 %) (SAK:n työolobarometri 2020 ). Vuorotyöhön ja erityisesti yötyöhön liittyy merkittäviä terveydellisiä riskitekijöitä. Siksi se, miten työajat järjestetään työpaikoilla, on vuorotyöntekijöille erittäin merkityksellistä. Sellaisista työaikaratkaisuista, joilla on positiivisia vaikutuksia esimerkiksi vuoro- ja yötyötä tekevien työntekijöiden terveyteen, on saatavilla runsaasti tutkimustietoa. Tämä tieto pitäisi saada siirrettyä käytäntöön työpaikoilla.
Toimivat työaikajärjestelyt kannustavat työntekijöitä tekemään pidempiä työuria. Pitkien työ- ja yöputkien hyödyt, kuten pitkät vapaajaksot ja korotetut tuntipalkat saadaan heti, mutta niiden terveydellinen lasku voi langeta tekijälleen myöhemmin. Peräkkäisiin yövuoroihin sopeutuminen myös hidastuu iän myötä.
Työaikaratkaisuissa pitää ottaa huomioon niiden terveydelliset vaikutukset pidemmällä aikavälillä, jotta työntekijän terveys ja toimintakyky säilyvät mahdollisimman hyvinä. Työ ei saa kuluttaa tekijäänsä kohtuuttomasti.
Myös ikääntyneiden jaksamista ja työhyvinvointia voidaan edistää työaikajärjestelyillä, kuten mahdollisuudella siirtyä osa-aikatyöhön työuran loppupuolella. Erilaisilla ikäohjelmilla on saatu Suomessakin aikaan hyviä tuloksia: jaksaminen on parantunut ja työurat ovat pidentyneet. Yli puolet palkansaajista on lisäksi sellaisen työaikajärjestelyn piirissä, jossa työsopimuksessa sovitun työajan ylittävät työtunnit voi säästää ja käyttää myöhemmin vapaana, useimmiten kokonaisina vapaapäivinä. Tällainen käytäntö on Suomessa EU:n yleisintä. SAK:laisten liittojen jäsenistä 27 prosenttia on tällaisen jouston piirissä. (SAK:n työolobarometri 2020)
Työn ”läikkyminen” työajan yli eli työasioiden hoitaminen vapaa-ajalla on Suomessa kohtuullisen yleistä. Kansainvälisestä vertailusta käy ilmi, että työasioiden hoitaminen työajan ulkopuolella on Suomessa tavallisempaa kuin missään muussa EU-maassa. (Hanna Sutela, Suomessa työasiat läikkyvät vapaa-ajalle yleisemmin kuin muualla Euroopassa, Tieto & Trendit, Tilastokeskus, 2020)
SAK:laisista työntekijöistä joka viides on tilanteessa, jossa työnantaja edellyttää heidän olevan tavoitettavissa työasioissa myös vapaa-ajalla (SAK:n työolobarometri 2020).
Yhtenä syynä työasioiden hoitamiseen vapaa-ajalla on pidetty uuden teknologian, älypuhelimien ja muiden laitteiden arkipäiväistymistä. Kun laitteet ovat koko ajan käsillä, myös työasioita tulee hoidettua työajan ulkopuolella kuin huomaamatta.
Sen lisäksi useat osa-aikaiset tai tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät saavat tiedot työvuoroista tai lisätunneista juuri älypuhelinsovellusten kautta. Tällöin heidän tulee seurattua työhön liittyviä keskusteluryhmiä ja sovelluksia herkeämättä. Varmasti osin edellä mainituista syistä, myös SAK:laisista työntekijöistä useampi kuin joka neljäs kokee olevansa työssään enemmän tai vähemmän teknologian armoilla (SAK:n työolobarometri 2020).
Työaika on tyypillisin asia, josta sovitaan paikallisesti. Sopimisen rakenne Suomessa ei ole kuitenkaan ollut este sille, ettei työajat olisi joustavia vaan pikemminkin päinvastoin. Työaikojen joustavuus on osittain lisääntynyt paikallisen sopimisen myötä. Se, miten paikallinen sopiminen on onnistunut tai ketä se on hyödyttänyt, on kuitenkin hyvin vaihtelevaa.
Voiko työtä tehdä nolla tuntia?
Yksi työsuhteiden kummajainen tämän päivän työelämässä on niin sanotut nollatyösopimukset tai nollasopimukset. Palvelualoilla puhutaan ”tarvittaessa työhön kutsuttavista työntekijöistä” ja teollisuudessa ”vaihtelevasta työajasta”, joka voi olla kaikkea nollasta ylöspäin. Usein nollatyösopimuksiin kirjataan työajaksi 0–40 tuntia viikossa. Yhtä kaikki nollasopimus tarkoittaa sitä, että työntekijä sidotaan työsopimukseen, jossa hänelle ei taata minkäänlaista vähimmäistyöaikaa.
SAK:n mielestä nollatyösopimukset loukkaavat työntekijän oikeusturvaa, eikä niitä pitäisi tehdä ollenkaan. Nollasopimukset aiheuttavat työntekijöille epävarmuutta ja toimeentulo-ongelmia. Työntekijä menettää niiden kautta myös työsuhteeseen ja sosiaaliturvaan liittyviä etuuksia. Nollatyösopimuksella työskentelevä ei pysty suunnittelemaan talouttaan eikä tulevaisuuttaan, koska hän ei tiedä, paljonko työtä tulevaisuudessa on tarjolla.
SAK:n näkemyksiä
|
