Sopimukset

SAK:n harjoittama sopimuspolitiikka perustuu jäsenten ja heidän perheittensä tarpeisiin. Sopimuksia on monenlaisia ja monentasoisia, mutta kaikissa SAK:laisen ay-liikkeen tavoitteena on turvata työntekijöiden oikeudet ja parantaa heidän olojaan.

Eri tasoisia sopimuksia:

  • Työntekijä ja työnantaja tekevät keskenään työsopimuksen
  • Työpaikoilla työntekijöiden edustajat ja työnantaja voivat solmia paikallisia sopimuksia
  • Ammattiliitot ja työnantajaliitot neuvottelevat työ- ja virkaehtosopimuksia
  • Palkansaajien ja työnantajien keskusjärjestöt tekevät keskitettyjä sopimuksia, joihin maan hallitus voi osallistua
  • EU-tason sopimuksia neuvottelevat työnantajien ja työntekijöiden EU-kattojärjestöt
  • Kansainvälisissä sopimuksissa työjärjestö ILOlla on tärkeä rooli

Sopimuspolitiikkaa linjataan vuosittain

SAK:n toiminnan yleiset tavoitteet linjataan edustajakokouksessa viiden vuoden välein. Konkreettisemmat sopimuspolitiikkaa koskevat linjaukset tehdään SAK:n valtuustossa.

SAK:n hallitus arvioi vuosittaisen toimintasuunnitelman yhteydessä seuraavan vuoden sopimuspoliittisen toimintamallin. Tätä varten SAK analysoi toteutuneita sopimusratkaisuja ja selvittää seuraavien vuosien sopimustoiminnan haasteita.

Vastuu sopimusratkaisuista on SAK:n jäseninä olevilla ammattiliitoilla. Ne päättävät pyritäänkö keskusjärjestötason ratkaisuun ja onko saavutettu neuvottelutulos hyväksyttävissä.

EU-tasolla neuvotellaan kaksi- ja kolmikantaisesti

Yhä useampi työelämää kehittävä suomalainen laki- tai sopimusmuutos saa alkunsa EU:n sopimisprosessissa. Eurooppa-tason sopimuksia on tehty mm. vanhempainlomasta, osa-aikatyöstä, määräaikaisesta työstä, etätyöstä ja työstressistä.

Euroopan unionin laajuisia puitesopimuksia tekevät palkansaajien eurooppalainen yhteenliittymä Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY ja työnantajien etujärjestöt Businesseurope ja CEEP.

Euroopan unionin työelämää koskevien direktiivien ja sopimusten valmistelussa noudatetaan kolmikantayhteistyötä. SAK osallistuu tähän yhteistyöhön kattojärjestönsä EAY:n kautta.

Keskitetty tulosopimus

Neuvottelut keskitetystä tulosopimuksesta käynnistyvät, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt ryhtyvät neuvottelemaan tulevan sopimuksen sisällöstä. Palkansaajien ja työnantajien etujärjestöt esittävät neuvottelujen aluksi omat tavoitteensa. Myös maan hallitus voi esittää omia toiveitaan ja lupauksiaan tuloratkaisun aikaan saamiseksi.

Tuloneuvottelut käydään ennen kuin voimassa olevat työehtosopimukset päättyvät. Näin yritetään taata työrauhan säilyminen ja välttyä työtaisteluilta.

Työehtosopimusosapuolten – ammattiliittojen ja työnantajaliittojen – neuvottelut alkavat, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt ja maan hallitus ovat päässeet sopuun työmarkkinoita koskevasta ratkaisusta. Liittojen neuvotteluissa sovelletaan keskusjärjestöjen neuvottelemaa sopimusta kullekin alalle. Keskitetty sopimus voi rajata tiukasti palkankorotusten suuruuden ja muodon tai antaa väljät raamit alakohtaisille sovellutuksille ja jättää sopimisvaraa myös työpaikoille.

Työmarkkinaosapuolet voivat päätyä myös siihen, ettei keskitettyä tulosopimusta kannata tavoitella lainkaan, jolloin neuvottelut alkavat suoraan liitojen kesken.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu

Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa eli tupossa sovitaan palkka- ja työehtoratkaisun lisäksi laajasti talous-, vero- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvistä toimista. Suuri osa Suomen työ- ja sosiaalietuuksista on sovittu vuosikymmenten saatossa osana tulopoliittisia sopimuksia.

Suomessa elettiin 1995–2007 yhtä vuotta lukuun ottamatta katkeamatonta tupojen aikaa. Tupo-sopimus vuosille 2005–2007 oli pisin yksittäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu tupojen yli 40-vuotisessa historiassa.

Vuosina 2008–2011 työehtosopimuksista neuvoteltiin liittotasolla. Vuosille 2012 ja 2013 työmarkkinoiden keskusjärjestöt solmivat keskitetyn raamisopimuksen, jossa sovitut palkankorotukset jättivät liitoille runsaasti liikkumavaraa niiden jakamisen suhteen.

Vuoden 2013 lopulla solmittiin kolmivuotinen keskitetty työllisyys- ja kasvusopimus. Sopimus sisältää kahden ensimmäisen vuoden palkankorotukset, parannuksia työttömyysturvaan ja osa-aikatyöntekijöiden asemaan sekä eläkeneuvottelujen aikataulutuksen. Valtio tukee sopimusta muun muassa tekemällä tuloveroasteikkoihin inflaatiotarkistukset. Keskusjärjestöt neuvottelevat kolmannen vuoden korotuksista kesäkuuhun 2015 mennessä. Jos sopua ei synny, työ- ja virkaehtosopimusten osapuolilla on oikeus irtisanoa sopimuksensa.

Keskusjärjestösopimukset

Keskusjärjestösopimukset ovat kahden tai useamman palkansaaja- ja työnantajakeskusjärjestön välisiä sopimuksia jostain työmarkkinoiden osa-alueesta. Keskusjärjestösopimuksia on solmittu esimerkiksi irtisanomissuojasta ja työsuojelusta.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti yksipuolisesti helmikuussa 2017 irtisanovansa keskusjärjestösopimukset. EK:n jäsenliitot ovat sitoutuneet noudattamaan sopimuksia työehtosopimuskauden loppuun asti. SAK edellyttää, että irtisanotut keskusjärjestösopimuskirjaukset kirjataan työehtosopimuksiin hyvissä ajoin ennen alakohtaisten työehtoneuvottelujen aloittamista.

Keskusjärjestösopimukset löytyvät oikeusministeriön ylläpitämästä Finlex-palvelusta.

Esimerkkejä keskusjärjestösopimuksista:

  • Koululaisten kesäharjoitteluohjelmaa "Tutustu työelämään ja tienaa" koskeva suositus jäsenliitoille vuosiksi 2014–2016
  • Työmarkkinajärjestöjen yhteinen kooste työehtosopimusten sukupuolivaikutusten arvioinnista ja sopimuskierroksen 2007–2008 tasa-arvokirjauksista, päivitetty 31.1.2011. Sisältää mm. sukupuolivaikutusten arviointia koskevan työmarkkinakeskusjärjestöjen suosituksen
  • Palkansaajakeskusjärjestöjen yhteiset periaatteet työtaistelutilanteissa. SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteiset ohjeet koskevat mm. lakkorajoja ja tiedottamista
  • TT-SAK yleissopimus
  • Keskusjärjestöjen suositus hoitoonohjauksesta. Suositus päihdeongelmien ennaltaehkäisystä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoitoonohjauksesta työpaikoilla
  • EK-SAK lomapalkkasopimus 2005
  • Irtisanomissuojasopimus 2001
  • Opas TT:n ja SAK:n välisestä irtisanomissuojasopimuksesta, Jorma Rusanen. 2002