Raha sanelee retoriikan sisällön

TALOUS
Blogi: Palkkatyöläiset | Kirjoittaja: Jukka Hämäläinen | 30.10.2014 09:36
9

Kestävyysvaje ja rakennemuutos.

Olen huolestunut. Olen erittäin huolestunut otsikon mukaisten sanaparien käytön merkityksestä nyky-yhteiskunnan retoriikassa.

Sana kestävyys voidaan tietenkin arvottaa useammalla eri tavalla. Kestävyysjuoksijan tulee jaksaa juosta pitkä matka, mutta nopeudessa hänen ei tarvitse pärjätä 100 metrin juoksijalle. Yhteiskunnassa kestävyyttä tulee olla pitkäjänteisen kehityksen suunnittelu ihmisten hyvinvoinnin kehittämiseksi. Se ei voi lyhytnäköisesti kilpailla rahalla mitattavilla arvoilla. Vaikka kuinka hyvin ihminen voisikin tänään talouden ehdoilla, saattaa huomisen nurkan takana piillä vakavia kompastuskiviä.

Hyvinvoinnin kriteerit voidaan perustaa tietenkin pelkästään talouteen ja sitä kautta tehostettuun työelämään. Huolestuneisuuteni aiheutuu juuri tästä. Useat oppositiopoliitikot, Keskustan Juha Sipilä ja Perussuomalaisten Timo Soini etunenässä ovat viime aikoina vaatineet julkisen sektorin työpaikkojen vähentämistä. Heidän mukaansa julkisella sektorilla on turhia työpaikkoja jopa kymmeniä tuhansia. Miten Suomessa voi olla näin paljon turhia työpaikkoja? Kysymys ihmetyttää siinä mielessä että Suomessa on samaan aikaan noin 220 000 työtöntä. Vai ovatko nuo työpaikat turhia vain talouden näkökulmasta, ei siis työn itseisarvosta ihmiselle?

Taloudellisessa mielessä työllisyyttä on tehostettu jatkuvasti ja on pyritty tekemään mahdollisimman monesta julkisesta työpaikasta turha. Turhalla tarkoitan sitä, että jokainen irtisanottu tai luonnollisella tavalla poistunut työntekijä korvataan joko automatisaatiolla, digitalisaatiolla, muulla tietotekniikalla tai siten että jäljelle jäävät työt tekevät työpaikkansa säilyttäneet työntekijät.

○ ○ ○

Talouden kestävyyden parantuessa työntekijöiden kestävyys laskee. He uupuvat lisääntyneen työkuorman alla. Hyvinvointi kärsii ja työurien pidentämiseen tähtäävät tavoitteet karisevat kuin neulaset loppiaista kohti käyvästä joulukuusesta. Samoin käy myös työttömäksi jääneiden ihmisten. Heitä syyllistetään työttömyydestään ja siitä seuraavan henkisen paineen, tarpeettomuuden tunteen lisääntymisen sekä työelämän rutiinin katoamisen myötä työkyky katoaa pikku hiljaa. Näin siis ihmisten kestävyyteen luodaan hyvinvoinnin alasajon myötä raskas vaje.

Kun pyrimme yhteiskuntana olemaan tehokkaita taloudellisesti, siirrymme samanaikaisesti osin tiedostamattamme työelämän, työntekijöiden ja työtehon balanssista kohti vakavaa tasapainottomuutta. Sen myötä katoaa suurimmalta osalta yhteiskuntamme jäsenistä pitkäjänteinen hyvinvointi. Ehkäpä se pieni osa yhteiskuntamme jäsenistä, jotka hyötyvät tästä taloudellisesti, voivat sitäkin paremmin. Vai onkohan pitkäjänteisesti ajateltuna asiat heidänkään osalta näin?

○ ○ ○

Tämän päivän toinen muodikas sanapari on rakennemuutos. Tämä termi esiintyy keinona paikata kestävyysvajetta ja perustuu sekin ainoastaan talouden ehtoihin. Olisiko aika tehdä toisella merkityksellä varustettu rakennemuutos, joka perustuu työn jakautumiseen ja tulonjaon tasa-arvoiseen muodostumiseen?

Ihmisvoimin tehty työ jaettaisiin olemassa olevan työvoiman kesken tasaisemmin ja automaation keinoin tehdystä työstä saatu hyvä jaettaisiin taloudellisesti ja lisääntyneen vapaa-ajan muodossa oikeudenmukaisemmin. Siinäpä minun vaihtoehtoinen merkitys rakennemuutokselle.

KOMMENTOI JA KESKUSTELE AIHEESTA

9 kommenttia
Karl kommentoi
30.10.2014 22:26

Tee isänmaalle palvelus äläkä hakeudu politiikkaan noilla mielipiteillä koska selvästikään et ymmärrä asioita

30.10.2014 22:26
ukkokolari kommentoi
30.10.2014 23:30

Kariltahan tuli kannanottojen äiti. Miten tuohon voi vastata, kun et kerro mielipidettäsi, tai vaihtoehtoa mihinkään? Hyvin perussuomainen vastine. Räksytetään ja vastustetaan, mutta vaihtoehtoa ei ole...

30.10.2014 23:30
Jukka Hämäläinen kommentoi
31.10.2014 17:53

Kiitos neuvosta, Kari. Tosin en aio neuvoasi noudattaa. Hiukan voisit mielipidettäsi tarkentaa. Mikä minulta on mielestäsi jäänyt ymmärtämättä? Sekö että rahan vallan on aina mentävä ihmisen hyvinvoinnin edelle?

31.10.2014 17:53
Raappana kommentoi
31.10.2014 20:39

Valtion menot vuonna 2004: n. 36 mrd eur. Valtion menot vuonna 2014 n. 55 mrd eur. Kuinka kauan me voidaan paisuttaa budjettia ja siinä sivussa elää velaksi (lapsiemme ja lastenlapsiemme piikkiin). Kysymys ehdokkaalle: mitkä ovat sinun konstisi siihen että pääsisimme lähemmäksi tuota 2004 lukemaa jotta voisimme lopettaa velaksi elämisen?

31.10.2014 20:39
Jukka Hämäläinen kommentoi
01.11.2014 17:07

Kiitokset kysymyksestäsi, Raappana. Ainakin miettisin tulokulman kysymykseesi ensin; lisääkö valtion menoja enemmän kymmenien tuhansien työpaikkojen säilyttäminen vai heidän joutuessaan työttömäksi, työttömyydestä johtuvat kulut syrjäytymisineen, mahdollisine mielenterveys-, alkoholi- ja huumausaineongelmineen, joista eittämättä seuraa erilaista rikollisuutta. Samaan aikaan jäljelle jääneet työntekijät uupuvat työelämässä. Lisääntyneet sairauspoissaolot ja sairauseläköitymiset aiheuttavat omat kustannuksensa. Näihin pitää lisätä työttömyyden vaikutukset myös työttömäksi jääneiden perheeseen ja lähipiiriin. Lähtisin vahvasti vertailemaan näitä lukuja, lisäten siihen vielä hyvinvointikertoimen, joka ei kaikkinensa ole rahassa mitattavissa.

01.11.2014 17:07
Raappana kommentoi
03.11.2014 12:08

Vastauksessa ei ollut mitään konstia julkisten menojemme pienentämiseen. Asia on vaikea mutta onneksi meillä ehdokkaita joilla on tahtotila tehdä asialle jotain. Mielestäni 5,5 miljoonaisen kansan julkiset palvelut pitää olla hoidettavissa selvästi pienemmällä rahamäärällä kuin 55 mrd eur, varsinkin kun summa on tämän hetkiseen verokertymään liian suuri. Oma ääneni menee siis sinne, jossa on halua toimia siten että emme jätä omille lapsillemme konkurssipesää perinnöksi. Onnea J. Hämäläiselle kuitenkin vaaleihin.

03.11.2014 12:08
Jukka Hämäläinen kommentoi
03.11.2014 14:55

Siis jos noihin vaihtoehtoihin mennään, niin ainoa järkevä tekijä millä taloutta korjataan järkevästi on lisätä työpaikkoja, ei vähentää niitä. Toki työpaikkojen tulisi syntyä yksityiselle sektorille, jotta julkisen ja yksityisen sekstorin tasa-paino on järkevä. Samoin tulonjaon pitää muodostua siten että pienituloisimmillakin on ostovoimaa. Hehän laittavat kaiken ansaitsemansa kiertoon luoden siten kysyntää ja uusia työpaikkoja. Liian paljon ansaitsevat taas pistävät epävarmuuden kierteessä kaiken ylimääräisen säästöön vielä pahempia aikoja varten. Tuo raha ei luo uusia työpaikkoja. Kuuntelen mielelläni myös parempia ja terveempiä vaihtoehtoja talouden kuntoon saattamiseksi. Kovin vähän niitä on tässä keskustelussa esitetty.

03.11.2014 14:55
Raappana kommentoi
03.11.2014 15:23

Eikös näitä vaihtoehtoja ole tapana kysellä nimenomaan ehdokkailta ennen vaaleja. Itse en ole ehdokkaana. Haeskelen juurikin semmoista ehdokasta jolla olisi jotain ideoita takalaudasta vuotavan veneen kääntämiseksi. Ymmärsinkö oikein, idea on että "lisätään työpaikkoja". Siihen ei vain taida olla mahdollisuuksia tällä kulurakenteella ainakaan siellä yksityisellä puolella, tuntuu vähätkin työpaikat lipuvan käsistä muille maille. Itsehän jo mainitsitkin että työllä on muutakin merkitystä kuin pelkkä palkka. Jos näin on niin eikö julkinen puoli voisi palkata lisää ihmisiä töihin massoittain (töitä kuulemma on hirveästi jokapuolella) kuitenkin palkkapotin siitä nousematta (siihen ei ole varaa). Esimerkiksi: sairaanhoitajilla on kuulemma ylivoimainen kiire töissä. Lasketaan 5 sairaanhoitajan palkat yhteen ja ensi vuonna samalla rahalla palkataan 6 sairaanhoitajaa. Tulos: töissä on mukavampaa kun ei ole niin kova kiire, kansalaiset saavat parempaa palvelua kun on enemmän käsiä ja yksi työtön vähemmän. Ja tätä monistetaan tietenkin kaikille aloille julkisella puolella.

03.11.2014 15:23
Jukka Hämäläinen kommentoi
03.11.2014 19:52

Työllä on ansainnan lisäksi tosiaankin sosiaalinen merkitys. Ansainta pitää kuitenkin olla järkevää. Julkisen sektorin työntekijät ovat usein pienipalkkaisia, kuten mainitut sairaanhoitajat. Kun nyt otit tuon laskentalogiikan 6 sairaanhoitajaa 5 palkalla, niin tartutaanpa tähän. Sairauspoissaolot monilla julkisen sektorin työpaikoilla on jopa 15 %. Sairauspoissaolot johtuvat pitkälti työn liiallisesta kuormituksesta ja niitä paikataan sijaisilla. Olisiko parempi suosiolla palkata yksi henkilö vakituiseksi jakamaan jo lähtökohtaisesti työkuormaa, sen sijaan että työteho otetaan irti sairauspoissaolojen kustannuksella? Samoin liiallinen työkuorma aiheuttaa varhaiseläköitymistä, josta tietenkin on myös työnantajalle omat kustannuksensa.

03.11.2014 19:52