SAK:n järjestämän SuomiAreena-keskustelun osallistujat haluavat pitää kiinni sopimusyhteiskunnasta myös tulevaisuudessa. Luottamusta keskustelijat edistäisivät vähentämällä hallituksen sanelua työelämäasioissa.

–  Hallituksen vastuulla on edistää hyvinvointia ja tehdä uudistuksia, joilla Suomi pärjää tulevaisuudessakin. Kilpailukykysopimuksen vaikutukset ovat olleet positiivisia mutta siitä huolimatta toivon seuraavalle kerralle löytyvän paremman tavan, valtiovarainministeri Petteri Orpo esitti.

–  Olemme niin hyvissä kuin huonoissakin tilanteissa pystyneet pitämään keskinäiset välit kunnossa. Luottamus työmarkkinajärjestöjen kesken on vahvalla pohjalla syksyn neuvottelukierrosta ajatellen, Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen totesi.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ja SAK:laisen TEAMin puheenjohtaja Heli Puura pohtivat erityisesti ammattiliittojen ja SAK:n roolia sopimisessa.

–  SAK:n lähtökohta on että yleissitovien sopimuksien mukanaan tuoma turva luo pohjan, jonka päälle sopimista pystytään rakentamaan. Työmarkkinoilla eri asemassa olevien ihmisten on päästävä palkkojen korotuksiin kiinni, Eloranta pohti.

– Luottamusta tarvitaan kaikilla tasolla tasapuolisten neuvottelujen toteuttamiseksi. Tunne siitä, että molemmat osapuolet hyötyvät sopimisesta ja että neuvottelupöytään palataan aina takaisin. Työehtoasioista tulee päättää työmarkkinajärjestöjen kesken - Siellä missä työmarkkinoiden asiantuntijat ovat, Puura lisäsi.

Tampereen yliopiston professori Harri Melin kertoi Suomen olevan muiden pohjoismaiden ohella kaikista vahvimman luottamuksen maita.

–  Suomessa on kehittynyt neuvottelemisen malli, jonka myötä työmarkkinajärjestöt ovat hoitaneet hyvin vastuullisesti työmarkkinapolitiikkaa. Suomessa on totuttu siihen, että sovituista asioista pidetään kiinni. Luottamuksen vaihtelut kulkevat yleensä samassa suhteessa talouden kanssa.

SAK:n SuomiAreena-keskustelun juonsi Ylen toimittaja Kirsi Heikel.

Voit katsoa SuomiAreenan kokonaisuudessaan tästä:

Sopimusyhteiskunnan tulevaisuus – luottamusta vai sanelua?