Vuodenajat pätkivät työt 1960-luvulle saakka

TYÖELÄMÄ
TYÖEHDOT
KÖYHYYS
Blogi: Uusi kulma | Kirjoittaja: Tapio Bergholm | 30.11.2017 14:30

Suomessa tuli 1600-luvulla voimaan palveluspakko, joka velvoitti jokaisen työllistämään itsensä joko omalla työllään tai toisen palveluksessa. Tuolloin pestit olivat piioilla, rengeillä, kisälleillä ja ruukkien työläisillä yleensä vuoden mittaisia.

Vuosityömalli ei välttämättä sitonut elinikäiseen työsuhteeseen. Maatalousyhteiskunta ei pysynyt paikoillaan, koska useat piiat ja rengit vaihtoivat maisemaa. Useat heistä siirtyivät pitäjästä ja maakunnasta toiseen etsiessään parempia työoloja tai korvauksia. Käsityöläisammateissa oppia hakeneet kisällit saattoivat vaelluksillaan kiertää useissa maissa.

Elinkeinovapaus 1860-luvun lopulla tarkoitti laillisen holhouksen päättymistä. Suomi muuttui paljon lyhyempien työsuhteiden maaksi.

Suomen työmarkkinat elivät 1800-luvun lopulta aina 1960-luvulle vuodenaikojen rytmissä. Kesällä oli runsaasti työtä ja talvisin työstä oli pulaa. Useat miehet kiersivät työn perässä jätkänkierrossa, jossa talvisin oltiin metsätöissä ja keväisin uitossa ja maatöissä. Kesäisin myös sahoilla, rakennuksilla ja satamissa oli töitä.

Metsätöissä tekemistä riitti harvoin koko talveksi. Työsuhteen pituutena oli yksi hakkuupalsta, jonka yksittäinen tukkijätkä tai porukka kaatoi. Maatöissä ja satamissa työt olivat useimmiten päivän tai parin mittaisia. Hanttihommissa rakennuksilla ja sahoilla työsuhteet saattoivat olla myös hyvin lyhyitä.

Muurarit, maalarit, kirvesmiehet, putkimiehet ja sähkömiehet olivat yleensä vain oman työvaiheensa verran kussakin rakennushankkeessa töissä. Tämä koski myös heidän aputyövoimaansa, joina useimmiten oli nuoria miehiä ja naisia. Sitten oli aika etsiä jo uusia töitä.

Pääosa sahojen ja niiden yhteydessä olleiden lautatarhojen työntekijöistä saivat niistä palkkaa vain osan vuotta. Sahat seisoivat vuodenaikojen, suhdanteiden ja raakapuun saannin rytmeissä.

Työttömyyskortistot sulkeutuivat kesäksi

Työllisyyden vuosirytmi näkyi suomalaisessa työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa monin tavoin. Kaupungit järjestivät hätäaputöitä talvisin. Ruumiillisen työn tekijöiden kannalta runsaat lumitalvet olivat kaupungeissa toivottavia, koska silloin oli luvassa ainakin lumenluontitöitä.

Valtiovallan hätäapu- ja työllisyystyöt ajoittuivat syksystä kevääseen, koska uskottiin, että maatalousyhteiskunnassa kesäisin kaikille halukkaille löytyy töitä. Tämän vuoksi työttömyyskortistot sulkeutuivat keväällä ja avautuivat vasta syksyllä.

Teollisuustyössäkään kokoaikainen ympärivuotinen työ ei koskenut kaikkia, koska konerikot, suhdannevaihtelut ja raaka-aineen saantiongelmat johtivat työpäivien karsimiseen tai tehtaan tilapäiseen sulkemiseen.

Työsuhteiden epävakaus ja lyhyys näkyi SAK:nkin kannanotoissa, kun Suomeen oli tarkoitus ajaa yleinen perhepalkkajärjestelmä. Useat työläisperheet olisivat jääneet vaille lapsilisää, mikäli se olisi edellyttänyt perheenelättäjältä joko 16:tta tai jopa 20 työpäivää kuukaudessa – vaikka tuolloin olikin käytössä kuusipäiväinen työviikko. Tämä olisi tarkoittanut, että lyhyissä tai kausiluontoisissa töissä olleet huoltajat olisivat jääneet useina kuukausina tai kokonaan vaille tätä etua.

Pahiten ongelma olisi koskettanut satama- ja metsätöitä, joissa harvoin riitti kuukaudessa kovin montaa työpäivää. Talvityöttömyydestä kärsineet rakennustyöläiset olisivat taas joutuneet talvikuukausina entistä ahtaammalle. Tämän takia SAK asettui jo vuoden 1947 lopulla kannattamaan yleistä lapsilisää, jonka ehtona ei olisi vanhempien palkkatyössä käynti.

Työttömyysvakuutusuudistus vuonna 1960 aloitti työllisyyspolitiikan irrottamisen vuodenaikojen rytmin mukaisesta sesonkityöajattelusta. Vähitellen Suomi alkoi muuttua jatkuvampien työsuhteiden yhteiskunnaksi. Ruotsiin muuton luoma työvoimapula ja hyvinvointipalveluiden ripeä kasvu vauhdittivat myös naisten tuloa kokoaikaisiin työsuhteisiin 1970-luvulla.

Useat lyhyet työsuhteet olivat useissa ammateissa työläisten arkea pitkään. Keikkatyöt ovat tänä päivänä jälleen monien ihmisten tapa ansaita elantonsa, saada sivutuloja tai täydentää opintotukea. Suomi ei ole kuitenkaan vielä palannut 1950-luvun tilanteeseen, jolloin suurten työalojen palkanansaitsijoista suuret joukot hankkivat pääasiallisen elantonsa lyhytkestoisissa sesonkitöissä.

Tapio Bergholm
SAK:n erikoistutkija
@tapio_bergholm

Kirjoitus on osa SAK:n Mahdollisuuksien aika -hanketta. Hankkeen toinen teema vuonna 2017 on alustatalous. Teemaa koskevat selvitykset valmistuvat joulukuun aikana.

KOMMENTOI JA KESKUSTELE AIHEESTA

0 kommenttia

Kirjoittajat

Antila Juha
Antila Juha
Kehittämispäällikkö, SAK
Björkbacka Pia
Björkbacka Pia
Elinkeinopoliittinen asiantuntija, SAK
Bergholm Tapio
Bergholm Tapio
Erikoistutkija, SAK
Eloranta Jarkko
Eloranta Jarkko
Puheenjohtaja, SAK
Glantz Tuuli
Glantz Tuuli
Sosiaalipoliittinen asiantuntija, SAK
Haapakoski Jukka
Haapakoski Jukka
Toiminnanjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö
Harjula Eija
Harjula Eija
Järjestöpäällikkö, SAK
Hellsten Jari
Hellsten Jari
Lakimies, SAK
Heinikoski Mikko
Heinikoski Mikko
Koulutusasioiden päällikkö
Hievanen Sauli
Hievanen Sauli
Elinkeinopoliittinen asiantuntija, SAK
Huutola Matti
Huutola Matti
Järjestöjohtaja, hallituksen vpj., SAK
Jouhki Hannu
Jouhki Hannu
Johtaja, SAK
Juntunen Riitta
Juntunen Riitta
Tutkimusasiantuntija, SAK
Järvinen Harri
Järvinen Harri
Yhteyspäällikkö, SAK
Kallinen Kaija
Kallinen Kaija
-
Knape, Rina
Knape, Rina
Kesäduunari-infon päivystäjä 2015
Kokko Ismo
Kokko Ismo
Työehtoasiantuntija, SAK
Korhonen Auli
Korhonen Auli
Elinkeinopoliittinen asiantuntija, SAK
Koskinen Mikko
Koskinen Mikko
-
Koskinen Timo
Koskinen Timo
Päälakimies. SAK
Kuusisto Aleksi
Kuusisto Aleksi
-
Kyntäjä Eve
Kyntäjä Eve
Maahanmuuttoasioiden asiantuntija, SAK
Laukkanen Erkki
Laukkanen Erkki
-
Laukkanen Jari
Laukkanen Jari
Opinto-ohjaaja, Pataluodon koulu
Lehmussaari Merja
Lehmussaari Merja
-
Lehto Anu-Tuija
Lehto Anu-Tuija
Lakimies, SAK
Lehto-Komulainen Katja
Lehto-Komulainen Katja
-
Lyly Lauri
Lyly Lauri
-
Metsämäki Janne
Metsämäki Janne
-
Murto Katarina
Murto Katarina
-
Niemi Petri
Niemi Petri
Opinto-ohjaaja, Puropellon koulu
Näätsaari Sinikka
Näätsaari Sinikka
Sosiaaliasioiden päällikkö, SAK
Perimäki Raili
Perimäki Raili
Työympäristöasiantuntija, SAK
Rasinaho Kirsi
Rasinaho Kirsi
Koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija, SAK
Ristelä Pekka
Ristelä Pekka
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Rönni-Sällinen Annika
Rönni-Sällinen Annika
Johtaja, SAK
Siekkinen Saana
Siekkinen Saana
Työelämäasioiden johtaja, SAK
Tanska Minna
Tanska Minna
-
Tiensuu Alli
Tiensuu Alli
Korkeakouluharjoittelija, SAK
Tukiainen Matti
Tukiainen Matti
Työ- ja elinkeinojohtaja, SAK
Väänänen Pirjo
Väänänen Pirjo
Työllisyysasioiden päällikkö, SAK